Jo verkassa Fia oli aika poissaoleva, se kuikuili jotain parkkipaikkapäädyssä ja muutenkin sen kanssa sai tehdä reilusti töitä. Puoli tuntia on aika lyhyt aika, kun kävellä täytyy ainakin se 10min, joten ihan riittävästi ei mielestäni siellä keretty olla. Verkkahypyt menivät hienosti, lähestymiset osuivat nappiin ja kaikki muukin oli kohdallaan.
Radalle lähdettäessä jännitin tosiaan aika paljon, ja niinhän sieltä jo heti toiselta esteeltä meidän hylättiin. Se oli tämä kavalettieste, missä oli kaksi kavalettia päällekkäin, ja käännös oli yhtä tiukka kuin edellisen päivän estevalmennuksessa olevan pystyn, joka oli meille silloin hankala. En ollut yhtään varautunut, enkä tajunnut ratsastaa, ja siksi meidän hylättin. Mutta, kun ei päästy esteen yli, ei sitten millään (vaikka yritin ratsastaa, laskin askeleita hyvään lähestymiseen, pidin jalat Fian ympärillä ja katsoin esteen yli), niin Lotta käski hypätä toisesta suunnasta sama este. Mä en tollona tajunnut, että oli tarkoitus hypätä toisessa kierroksessa, eikä kirjaimellisesti toisesta suunnasta. Tultiin sitten ikäänkuin este sen väärältä puolelta. Sehän on oikeestaan vaarallista, mutta ajattelin, että kun este oli muovista, kevyestä materiaalista, ja kun Lotta käski, niin mehän mennään. Tää oli meille ihan helppo nakki, koska lähestymiseen oli enemmän tilaa tällä puolella. Haha, mahtoivat kaikki vähän ihmetellä et mitä ihmettä me törttöillään... (;
Nämä estekisat eivät siis menneet ihan putkeen, mutta pitihän tämä muistutuksena tullakin sopivasti, että ratsastajaa todella tarvitaan, kaikkea ei vain voi jättä hevosen kontolle. Onneksi päästään vielä kisaamaan koulua, ja pääsen ylipäätään vielä ratsastamaan Fialla. Olis ollu aika kurjaa, jos tämä olisi jäänyt vikaksi kokemukseksi Fian kanssa tältä vuodelta! :)
Kiitos Idalle kuvista ♥
 |
| Ainut estekuva - ja hieno se onkin! |
 |
| Tässä tää kielto hurjalle esteelle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti